Olen pitänyt pikku pippaloita kotonani (äidilläni), omassa huoneessani ja bändikämpällä. Niissä ehkä nautitaan psykoaktiivisia taiteilija aineita ja jutellaan Carl Jungin teorioita ja ajatusmaailmaa. Eritoten symboliikkaa ja vapaa-assosiaatiota (ja miten tätä voi manipuloida ilmaistakseen ja että muut saa oivalluksen). Piilotajunnan paljastamista menemällä unenomaiseen transsiin, kun kuunnellaan jotain 60/70-luvun saksalaista minimalista, primitiivistä mutta kosmista progea/teknoa, avaudutaan vaivoistamme ja tanssimme. Abstraktoimme ajatuksia. Teemme niistä yksinkertaisempia ja laitamme kompaktiin muotoon jonka välitämme symboliikkaassa eri väreissä ja muodoissa. Tälleen ne on helpompi itsekkin ymmärtää ja mahdolliset ristiriidat omassa psyykkeessä selviää. Muodoista ja värivalinnoista tulee tunteet tosi selvästi esiin. Kuvat on tuhat sanaa jne jne...
Mustekalat ja kalmarien kieli ja kommunikointi on pelkästään visuaalista. Ja kalmareillahan on ihan super hyvä ÄO. Uskon että ne kertoo mytologisia legendoja/filosofiaa tanssin, muotojen ja värien muodossa.
Graffitin maalaaminen on samanlaista. Mutta siinä on kans reviirin merkkaamista, poliittista- ja ympäristöön vaikuttamista. Graffiteista voi hyvin tunnistaa onko alueelle hyvä esim laittaa telttaa tai mennä puskaan nukkumaan. Graffiti on laitonta, niin ainakin itse assosioin runsaasti graffitoidun alueen mahdolliselle lain rikkomiselle kuten ryöstölle tai vittuilulle alttiiksi. Toisaalta joissain kehitysmaissa (kuten alankomaissa) tietää ettei poliisit tai kyylääjämummot todennäköisemmin tule herättämään jos lähistöllä on paljon maalia (muutenkin voi indikoida ettei jengiä niin paljoa jos on uskallettu rauhassa vetää piecee).
Barcelonassa graffiti vaikutti onnellisemmalta ja sitä tehtiin avoimesti. Värivalikoimat ja muodot näytti joissain teoksissa siltä että se on tehty hilpeänä paukuissa kuunnellen funkkia ja ilman kuumotuksia. Graffitista voi lukea niin paljon eri asioita.
No comments:
Post a Comment